Synnytyskertomus

Noniin, vihdoin ja viimein sain kirjoitettua tämän synnytyskertomuksen loppuun, joten tässäpä tulee!

Synnytys käynnistyi rv 38+5 eli 14.4 klo 8.30 spontaanisti lapsivesien menolla. Käänsin sängyssä kylkeä ja tunsin että jotain märkää valahti runsaasti alle (onneksi olin laittanut sänkyyn patjansuojuksen! 😁 Mulla oli joku ihme etiäinen raskausaikana, että mun synnytys käynnistyy vesien menolla nukkuessa). Havahduin siis tähän vesien menoon ja hetken makuulla oltuani ja tuntiessani, että vettä valuu koko ajan lisää, päätin nousta ylös. Ylösnoustuani sain laittaa kunnon suojat alushousuihin, sillä vettä holahteli koko ajan enemmän. Soitin synnärille ja puhelimessa hoitaja kyseli tietoja mm. lapsiveden väristä,vauvan tarjonnasta ja minun streptokokki-näytteen tuloksesta. Koska kaikki oli kunnossa

(lapsivesi oli normaalin vaaleanpunaista, vauva rt:ssa ja streptokokki-näyte negatiivinen.), sain ohjeeksi että viimeistään illalla klo 20 sairaalaan, ellei aikaisemmin, esimerkiksi supistusten takia, tule tarvetta.

Klo 11 aikoihin minua alkoi epäsäännöllisesti supistelemaan ja helpotin oloa kotona lämpimällä suihkulla, jumppapallolla ja lantiota pyörittelemällä. Klo 13 supistukset alkoivat selvästi jo voimistumaan ja jouduin ottamaan kipulääkettä. Yritin siinä ruokaakin tehdä, mutta eihän siitä meinannut mitään tulla, kun sai vain ähkiä ja keinutella itseään milloin lattialla kontallaan ja milloin keittiön työtasoja vasten. Mies tuli klo 14 kotiin ja söi (itselleni ei enää ruoka siinä vaiheessa maistunut, vaikka olin syönyt vain pienen aamupalan herättyäni), ja sitten meillä tulikin vielä käymään yllätysvieraita kylässä. Hyvä oli heille sanoa että "tulkaa nyt mutta kohta saattaa olla meillä synnärille lähtö edessä". 😁  Klo 15 mulla oli jo niin tukala olo (grammaisesta Panadolista ei tuntunut olevan mitään apua) ja tuntui etten pysty yhtään sohvalla paikallani istumaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa, ja pitikin sitten miehelle ja vieraille sanoa että nyt meidän täytyy lähteä synnärille.

Synnärillä oltiin joskus vaille klo 16. (Olin automatkan ajan kellottanut supistuksia ja ne olivat tulleet noin 4-5min. välein.) Sairaalassa ilmoittauduimme synnyttäjien puolelle ja sihteeri otti tietoni ylös ja äitiysneuvolakorttini sairaalan papereiden väliin. Ilmoittautumisen jälkeen odottelimme aulassa hetken, ennenkuin kätilö ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Minut laitettiin ensin käyrille, ja mies kellotti supistuksia sitä mukaan kuin hänelle niitä kerroin. Noin 4-5min. välein niitä kuulema tuli, ja olivat kyllä hyvin napakan tuntuisia, pystyin kuitenkin puhumaan supistusten aikana suht hyvin. 20min kuluttua hoitaja tuli takaisin (olivat siis seuranneet käyrää kansliassa) ja  kertoi, että käyrällä ei heille näkynyt supistuksia ollenkaan (mitä ihmettelin, sillä supistukset tuntuivat  niin napakasti). Vauvan syke oli ollut hyvä eikä siinä ollut mitään huolestuttavaa. Sitten minulle tehtiin sisätutkimus, ja olin vain 3cm auki. Hoitaja ehdotti että lähtisin kotiin tai kaupungille kävelemään ja odottamaan synnytyksen etenemistä. Oloni oli kuitenkin sen verran kipeä ja tukala, että sanoin etten pärjää kotona, muuten en olisi vielä sairaalaan tullutkaan jos olisin pärjännyt. Pääsinkin sitten synnytyssalin puolelle supistuskivun lievitykseen.

Saliin pääsin siis klo 16.20. Meidät otti vastaan mukava kätilö ja kätilöopiskelija. Minulla oli toive päästä ammeeseen avautumisvaiheessa, ja onneksi amme oli vapaana (oltiin kuulema ainoat asiakkaat synnytyssalien puolella!). Sen täyttymistä odotellessa helpotin oloa jumppapallon avulla. Klo 16.30 pääsin ammeeseen, ja olin siinä noin tunnin verran. Sitten alkoi tuntua kovaa paineen tunnetta alapäässä ja ponnistamisen tarvetta, ja sanoin kätilöopiskelijalle ja miehelle että tämä vauva syntyy kohta tähän ammeeseen (siltä se ainakin tuntui!). Opiskelija kysyi haluanko että kohdunsuu tutkitaan, ja koska halusin, meidän täytyi siirtyä takaisin synnytyssaliin. Siellä minut tutkittiin, ja yllätys yllätys, kohdunsuu oli täysin auki! Epiduraalia en siis enää kerännyt saamaan (vaikka alunperin se oli toiveissa), joten pelkällä ilokaasulla mentiin (tämä minua ei kuitenkaan harmittanut, koska olin asennoitunut siihen että synnytyksessä mitä vaan voi tapahtua, joten mukauduin vain tilanteeseen.) Tässä vaiheessa minut vielä katetroitiin, koska edellisestä vessareissusta oli useampi tunti. Sitten pääsin ponnistamaan tuntemuksien mukaan, koska vauvan tarjoutuva osa oli hyvin laskeutunut. Ponnistin ensin kylkiasennossa, mutta vauva ei päässyt kunnolla liikkumaan eteenpäin synnytyskanavassa ja hänen sydänäänet laski muutaman kerran supistusten jälkeen, minkä vuoksi hengittelin supistusten jälkeen pelkkää happea maskin kautta. Tämän jälkeen vauvan syke korjaantui. Vaihdoin kätilön neuvosta puoli-istuvaan asentoon, jossa aloin ponnistaa. Tässä asennossa vauva lähti paremmin seuraamaan ponnistusta, mutta teki hissiliikettä edestakaisin, mikä oli välillä todella turhauttavaa. Mutta jaksoin kuitenkin ponnistaa mieheni ja kätilöiden mahtavan tuen, sekä oman päättäväisyyteni ansiosta. Lisäksi ponnistaminen itsessään oli helpotus, sillä siinä pääsin konkreettisesti tekemään jotain helpottaakseeni sitä paineen tunnetta alapäässä. Lopulta kätilö huikkasi että "älä nyt ponnista, vauvan pää on syntymässä" ja hälytti paikalle toisen kätilön. Oli aika imakka tunne kun vauva venytti alapäätä, tuntui että repeän mutta onneksi aika pian sainkin sitten ponnistaa vauvan ulos.

40min ponnistusvaiheen jälkeen syntyi meidän virkeä ja terve pieni poika mitoin 3320g ja 50cm 💙

Kyllähän siinä itku pääsi itseltänikin kun kuuli pienen itkevän. Syntymän jälkeen sain hänet pian rinnalle ihokontaktiin. Ja ensimmäiset kakatkin pieneltä tuli äidin mahan päälle 😁

Kun olimme pienen kanssa viettäneet jonkin aikaa ihokontaktissa ja vauva oli ottanut ensi-imut rinnalla, hänet mitattiin ja putsattiin (ei siis pesty, jotta kina pysyy iholla). Minä pääsin tässä välissä suihkuun, jonka jälkeen saimme huoneeseen onnittelukahvit ja syömistä. Mies söi siinä nopeasti oman osansa, sillä hän lähti sitten vauvan mukaan, koska vauva joutui käymään hetken lämpölampun alla koska ruumiinlämpö oli hivenen alhainen. Tällä välin minä sain rauhassa ruokailla. Kaiken kaikkiaan olimme synnytyssalien puolella noin kolme tuntia pojan synnyttyä, ja sitten pääsimme vauvavuodeosastolle.

Synnytyksessä sain vain pienen repeämän emättimeen ja siihen kaksi tikkiä, eli todella vähillä selvisin mistä olen todella tyytyväinen. Lisäksi se, että vastoin omia ennakko-odotuksiani selvisin ilman epiduraalia, oli itselleni ylpeyden aihe 😁 Synnytyksen jälkeen totesin miehelle ja kätilöille että kyllähän se hemmetin kipeää teki, mutta ei läheskään niin kipeää kuin mielessäni ajattelin. Lisäksi sain kätilöiltä hyvää palautetta siitä, mitenkä hyvin keskityin synnytyksen aikana, kuulema harvoin näkee samaa ensisynnyttäjien kohdalla. Näistä kommenteista tulin kyllä todella hyvälle mielelle 😊❤️

Synnytyskokemus oli kohdallani todella positiivinen ja voimaannuttava. Eikä voi kuin kiittää ihania kätilöitä, jotka tekivät synnytyksestä ikimuistoisen ja ihanan kokemuksen ❤️ 

Hän ❤️

 Lopultakin sain aikaiseksi tulla päivittämään tänne blogiin, että meidän rakas pieni poikamme syntyi sunnuntai-iltana 14.4 mitoin 3320g ja 50cm ❤️ Hän on aivan todella suloinen ja ihana, ja vei äidin ja isän sydämet heti synnyttyään (ja isovanhempien ja kaikkien muidenkin jotka häntä ovat käyneet katsomassa) ❤️ 

Sairaalassa oltiin neljä päivää pojan synnyttyä, koska bilirubiini-arvot olivat pienellä hieman koholla, ollen kuitenkin normaalin rajoissa. Imetyksen suhteen halusin myös lisää varmuutta ja harjoitusta ennen kotiutumista, sillä siinäkin oli omat haasteensa. (Haluaisin kirjoittaa synnytyskertomuksen tänne ja kertoa myös sairaalassa oloajasta enemmän, mutta katsotaan milloin sen postauksen kerkeän tekemään 😁) 

Nyt ollaan siis oltu kuukausi kotona ja pojalle tulee ikää ylihuomenna viisi viikkoa. Ihan hirmuisen nopeaan tämä aika rientää, oon tässä jo itkeskellyt että mihin minun pieni vauva oikein katoaa kun hän kasvaa niin kovaa vauhtia 😭

Nytpä poika herää unilta, joten jatketaan kirjoittelua sitten synnytyskertomuksen muodossa (kunhan saan aikaiseksi 😁)

5. neuvolakäynti, neuvolalääkäri ja mahdollinen raskausmyrkytys

Tämä viikko on mennyt (ja tulee menemään) ihan labrassa ja neuvolassa asioidessa. Joka päivälle on jotain 😁

Maanantaina oli minun laskujeni mukaan meidän viides neuvolakäynti. Mitään ihmeellistä ei käynnillä tapahtunut, normaalit mittaukset otettiin ja voinnistani keskusteltiin.  Mies ei tullut tällä kertaa mukaan, koska ajattelimme että ei siellä käynnillä mitään erikoista hänen näkökulmastaan ole (kuten ei sitten ollutkaan) ja saapahan sitten nukkua vapaapäivänään hieman pidempään. Lisäksi terkkarilla oli opiskelija mukanaan, joten omasta mielestäni oli ihan kiva ettei koko huone ollut täynnä porukkaa 🙄

Tämän neuvolakäynnin mittailuja (suluissa viime kerran tulokset)

35+6 (33+1)

Paino: 99,4 kg (96,3 kg)

Painomuutos/vko: +1142 (+296)

Verenpaine: 166/112, koti: 138/91 (153/98, koti: 130/90)

Turvotus: +/- (+/-)

U-prot: + (+), U-gluk: - (-)

Hemoglobiini: ei katsottu (124)

SF-mitta: 34 cm (32 cm)

Raivotarjonta (RT)

Syke: 150+ (150+)

Liikkeet: ++ (++)

Painoa oli tullut aika huimasti viime käyntiin verrattuna, ja verenpaineetkin huitelivat nyt pilvissä, vaikka olin kerennyt hyvän tovin odotusaulassakin istua. Mitään massiivisia turvotuksia minulla ei ole ollut, lähinnä normaalia iltapainotteista turvottelua nilkoissa ja aamuisin sormet kyllä ovat tönköt mutta onneksi sekin hieman helpottaa päivän myötä (sormusta olen joutunut kuitenkin pitämään pois sormesta, kun pelottaa että jos se ei enää sormesta kohta irtoakaan 😄). Pissan proteiinit olivat tälläkin kertaa lievästi yhdellä plussalla, mutta kotona tikutellessa näissä ei ole ollut häikkää vaan sekä pissan proteiinit että glukoosi ovat olleet aamupissasta aina negatiiviset. Hoitaja oli edelleen sitä mieltä, että runsas valkovuoto voi olla syynä näihin plussalla oleviin arvoihin. Kerroin kuitenkin hoitajalle, että itseäni huolettaa nämä oireet (+ päänsärky, jonka kuitenkin uskon johtuvan hartioiden alueen kivuista/jännitystilasta sekä sunnuntai aamuna kertaluontoisesti ilmennyt ylävatsakipukohtaus, joka helpotti kun otin rintaliivit pois), joten haluaisin  minua tutkittavan tarkemmin mahdollisen raskausmyrkytyksen varalta. Täten minulle varattiin parin päivän päähän aika neuvolalääkärille, jossa asiaa tutkittaisiin enemmän. Lisäksi minulle pyydettiin etukäteen vielä toksemiaverikokeet, joissa minut ohjattiin käymään seuraavana päivänä, jotta tulokset olisivat sitten valmiina lääkärikäyntiä varten. Sain ohjeeksi myös seurata verenpainetta ja mahdollisia oireita, ja olla yhteyksissä synnärin akuuttipäivystykseen mikäli jotain akuuttia ilmenee.

Tiistai aamuna suuntasin labraan, johon olin varannut netin kautta itselleni ajan. Verikokeet otettiin ja pissanäytteen jouduin myös antamaan. Sitten kiitos ja näkemiin 😄

Tänään minulla oli sitten aika neuvolalääkärille. Verenpaineen, painon ja pissan katsoin jo kotona, sillä ajattelin etten niitä varmaan kerkeäisi neuvolassa ennen vastaanottoa katsomaan, koska menin neuvolaan bussilla ja aikataulu oli hieman nippanappa 😇 Aamulla kotona kerkesin rauhassa istua alas ja huokaista ennen mittailuja, mutta siitäkin huolimatta verenpaineet olivat mitä olivat.. 😔 Vielä ei ole kotimittauksissa ollut tuollaisia lukemia, toisaalta mulla on nimenomaan aamulla ollut paineet korkeimmillaan että sekin voi vaikuttaa. Aamupaino oli kotipuntarilla mitattuna alhaisempi kuin alkuviikosta neuvolassa (enkä muutenkaan luota neuvolan puntariin..), mutta viikko sitten rv 35+1 kotona mitattu aamupaino oli 96,4 kg eli viikossa kilon verran paino lisää tullut jokatapauksessa.

Verenpaine kotona: 148/106, 154/98
Paino kotona: 97,4 kg
U-prot, U-gluk kotona: - / -

Lääkärin vastaanotolla keskusteltiin minun oireista (tai niiden puutteesta: ei näköhäiriöitä, massiivisia turvotuksia, ylävatsakipua yms.) Lääkäri kertoi, että verikokeissa on lievästi noussut vain LD ja Uraat, mutta näissä ei mitään huolestuttavaa tai raskausmyrkytykseen viittaavaa kuulema ole. Minun jalat ja nilkatkin hän katsoi, mutta oli sitä mieltä että turvotukset ovat normaalia lopuuraskauden turvotusta. Ainoastaan huolta herätti tuo kohonnut verenpaine. Tässä välissä lääkäri päätti ottaa minulta streptokokki-näytteen (näin oli ollut puhe maanantain neuvolakäynnillä). Näyte otetaan emättimen suuaukolta raskausviikolta 36 alkaen tai synnytyksen käynnistyessä. Muutama päivä kuulema menee tuloksen valmistumisessa, ja sen takia se toivottiin minulta nyt otettavan (alunperinhän ajatus oli, että kyseinen näyte otetaan minulta synnytystapa-arviossa synnytyssairaalassa rv 37+6, mutta neuvolassa terkka oli sitä mieltä, että jos synnytänkin ennen tuota käyntiä niin on hyvä, että tuo streptokokki-tulos on sitten jo valmiina). Tämän jälkeen lääkäri teki sisätutkimuksen: vauva oli jo aika alhaalla, sillä lääkäri tunsi vauvan pään sormilla. Minun lantio oli normaalin tuntuinen. Kohdunsuu oli kypsä, auki noin 1cm verran ja kanavaa jäljellä 1,5cm 😳 Lopuksi ultrattiin vatsan päältä. Vauvan vointi oli hyvä, kovasti hän teki hengitysharjoituksia ja masussa liikuskeli vaikken itse juuri mitään tuntenutkaan 😅 Napavirtaus oli hyvä ja istukka toimi, lapsivettäkin oli vielä hyvä määrä. Paino-arvioksi pikkumiehelle saatiin noin 2,7 kg 💙 Eli nätisti keskikäyrällä kasvaa minun radista huolimatta 😊 Lääkäri sanoi, että tilanne on kaikin puolin sen verran hyvä ettei kannata  säikähtää, jos supistukset alkavatkin ennen rv 37+0 😳 (Että tässähän alkoi ihan jännittämään 😅 Saa alkaa tosiaan pakkaamaan sairaalakassia valmiiksi, sillä toistaiseksi olen saanut sinne vain namit, proteiini-ja myslipatukat pakattua 😂). 

Huomiselle mulle varattiinkin taas labroja ja ylihuomiselle uusi aika neuvolalääkärille 😄 Sain ohjeeksi seurailla vielä raskausmyrkytyksen oireita. Lisäksi lääkäri kirjoitti minulle verenpainelääkereseptin, ja tavoitearvoiksi sain verenpaineen osalta 130/80-140/90. Lääke tulisi ottaa aamuin illoin, ja verenpaine tulee mitata pariin otteeseen ennen lääkkeenottoa ja 2h sen jälkeen. Mikäli ennen lääkkeenottoa verenpaine on alle tavoitearvojen, ei lääkettä tarvitse ottaa. 

Että semmoista tähän viikkoon 😊 Ainakin omaa mieltä helpottaa, ettei tutkimuksissa ollut viitteitä raskausmyrkytyksestä (vaikka sitähän ei tiedä jos se vielä iskee raskauden edetessä). Ja pääasia, että pikkuisella oli kaikki hyvin 💙

Rv 34+0

Tiistaina poksui taas täysiä viikkoja 😊 Pikkuhiljaa sitä alkaa tajuamaan, että meidän perhe kasvaa kohta yhdellä pienellä 😍 Tosiaan enää 3 viikkoa kunnes meidän vauva on täysiaikainen ja laskettuun aikaankin on jäljellä enää 6 viikkoa, hui 😬 Mutta näin jälkeenpäin on kyllä sanottava, että koko raskausaika on mennyt hurjan nopeasti. Miten vauvan syntymä tuntuikin alkuun niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt tuntuu että aika menee ihan hurjan nopeasti 😁 Onhan tässä vielä viikkoja aikaa tuohon laskettuun, mutta sitä kun ei tiedä milloinka jäbä päättää syntyä. Toivottavasti hän odottaa kuitenkin sinne rv 37 asti, mutta ei odotuttaisi itseään kuitenkaan kovin paljon yli lasketun ajankaan 😁

Viikko sitten meillä oli neuvolakäynti, jonka teemana oli imetys. Terkkari kysyi meidän ajatuksia imetyksestä, ja sanoin, että haluan ja  toivon pystyväni imettämään siihen saakka kunnes lapsi on 1v ja toki toivon muutenkin että imetys sujuu. Käytiin sitten hoitajan ohjauksella läpi imetyksen apuvälineitä  ja tarvikkeita, mm. maidonkerääjä ja rintakumit tuli tutuiksi 😁 No entäs ne mittailut: verenpaineet minulla oli  tapansa mukaan koholla, mutta kotiseurannassa ne on olleet vielä ihan ok, joten kotona pitäisi muutamaan kertaan viikossa  muistaa mittailla. Ennen hoitajan vastaanotolle menoa olin tavanomaisesti käynyt vessassa antamassa pissanäytteen ja tikutin sen, ja olin sitä mieltä että aivan kuin proteiinit olisivat yhdellä plussalla. Jätin näytteen siis hoitajalle tarkistettavaksi, ja koska hoitajankin mielestä pissan proteiinit näyttivät olevan lievästi yhdellä plussalla, sain virtsan testiliuskoja kotiin kotiseurantaa varten. Tosin hoitaja sanoi, että mikäli valkovuoto on runsasta ja sitä pääsee pissanäytteeseen, voi sekin laittaa proteiinit plussalle. Tämän takia kehotti ottamaan näytteen kotona aamuvirtsasta. Sain ohjeeksi seurailla tarkkaan mahdollisia raskausmyrkytyksen oireita ja ilmoittaa heti neuvolaan jos jotain tulee. Myös verenpaineen kohoamisesta täytyy ilmoittaa, niin katsotaan tarvitseeko aloittaa lääkitys. Painoa mulle oli tullut noin 1kg viime neuvolakäynnistä, eli hyvin maltillisesti. Hemoglobiini oli myös noussut viime kerrasta 112 -> 124. SF-mitta meni edelleen tasaisesti (ylä)käyrillä ollen 32cm (rv 33+1). Pienen syke oli samaa luokkaa mitä se on ollut joka neuvolakäynnillä, eli 145-155x/min. Hoitajan mukaan vaikutti siltä, että vauva olisi edelleen raivotarjonnassa, näin merkattiin myös neuvolakorttiin. Muuten mitään ihmeellisempää ei tällä käynnillä ollut, seuraava käynti sovittiin kuun loppuun rv  35+6.

Viikonloppuna minut sitten yllätettiin aivan totaalisesti, sillä rakkaat ystäväni olivat kaikessa hiljaisuudessa järjestäneet mulle babyshowerit! ❤️ Paikalla oli ystävien lisäksi äitini,siskoni, anoppi ja käly. Ihanat juhlat kertakaikkiaan ja hirmu hyvät tarjoilut 😋 Lahjuksiakin sain pussikaupalla 😁 Onni on kun on noin ihania ihmisiä ympärillä ❤️

31+1 ja diabeteskätilön vastaanotto

Tänään minulla oli raskausdiabeteksen tiimoilta kontrollikäynti sairaalan äitiyspoliklinikalla. 

 

Ensin käytiin hoitajan kanssa läpi minun kuulumisia ja vointia sekä katsottiin sokeriseurantavihkosta minun verensokeriarvoja. Niin minun voinnissa kuin verensokeriarvoissakaan ei ole ollut mitään valittamista 😊 Vointi on ollut hyvä koko raskauden ajan, ja vieläkään ei mitään suurempia vaivoja tullut. Ainoastaan harjoitussupistuksia on alkanut tulla enemmän, etenkin kun touhuilee reipaammin esim. siivoilee, mutta missään vaiheessa supistukset eivät ole olleet kivuliaita. Vatsa vaan kovettuu kovaksi palloksi ja tekee olon vähän tukalaksi, mutta se on vain kehon merkki siitä että pitää ottaa iisimmin 😊 Verensokeriseurantaa olen tehnyt pääasiassa 2-3 päivänä viikossa, ja tuolloin 4-5 mittausta päivässä. Kaikki arvot ihan ensimmäisten viikkojen muutamia "kokeiluja" lukuunottamatta ovat olleet hyviä. Paastoarvot ovat kyllä olleet nippanappa alle sallitun 5,5 rajan (minun mittauksissa pääasiassa 5,2-5,4), mutta toistaiseksi pääasia että ne ovat olleet alle rajan ja nyt vaan seuraan tarkemmin etteivät ne lähde tuosta nousemaan. Hoitajalta sain ohjeeksi pitää yöpaaston 8-10 tunnin mittaisena (nyt ollut noin 10-11 tuntia) ja informoida hoitohenkilökuntaa mikäli paastoarvot alkavat toistuvasti olemaan yli rajojen. Tällä toistuvalla hän tarkoitti kolmea yli rajan menevää arvoa viikossa. Lisäksi hän kertoi, että erityisesti korkeat paastoarvot vaikuttavat vauvan kokoon, joten sen takia tahdon itsekin tarkkailla erityisesti näitä paastoarvoja. Sainkin ohjeeksi mitata paastoarvon joka aamu, jotta osataan tarpeen tullen puuttua niihin ajoissa.

Jutustelujen jälkeen siirryttiin viereiseen huoneeseen ultraamista varten. Hoitaja mittasi ultran yhteydessä vauvan pään ympärysmitan, vatsan ympärysmitan ja reisuluun pituuden painoarvion määrittämistä varten. Sitten hän tarkisti napasuonen virtauksen ja vauvan sykkeen sekä lapsiveden määrän. Kaikki oli kunnossa 😊 Lapsivettä oli hyvä määrä, vauvan syke 141-145, napasuonen virtaus ja istukan toiminta oli normaali. Poitsu oli asettunut kohdussa pää alaspäin siten, että selkä oli minun vasempaan kylkeen päin ja kasvot + raajat oikeaan kylkeen päin 😊 Ilmankos potki aamulla niin topakasti oikeaan kylkeen 😄 Painoarvio pienellä miehellä oli 1796g ja kaikkien mittojen puolesta meni keskikäyrällä, eli mitään sokerivauvaa ei ole näillä näkymin tulossa 😊 Huh, kun helpotti tuo tieto 😇 Toivottavasti sokerit pysyvät yhtä hyvällä mallilla kuin tähänkin asti niin ei hätää. Sain ihailla vauvelia ultraruudulta vielä hieman pidempään, sillä virallisten mittausten jälkeen toinen hoitaja harjoitteli vielä näiden painoarviomittojen ottamista. 

Ultran jälkeen siirryin hoitajan kanssa takaisin ensimmäiseen huoneeseen, josa hoitaja laittoi kaikki mitat koneelle. Koska kaikki oli kunnossa, lisäkäyntejä ei kuulema tarvita. Ainoastaan virtuaalisen hoitopolun kautta sovittiin yksi tapaaminen, jolloin hoitajat katsovat nettipalveluun kirjaamani verensokerit ja kommentoivat niitä jos tarvetta on. Kyseisen palvelun kautta voin ottaa yhteyttä jos jotain erityistä tai mieltä painavaa tulee. Sovittiin sitten myös lääkäriaika lähemmäs laskettua aikaa, eli minulle tämä aika tulisi rv 37+6. Tuolloin tehdään kuulema synnytystapa-arvio, erikoislääkäri tekee ultran ja mittaa minun lantion (vauvan koko suhteessa minun lantioon, ts. onko alatiesynnytys siis mahdollinen), tehdään sisätutkimus, otetaan streptokokki näyte ja muuta sellaista. Kysyin lopuksi hoitajalta mahdollisesta synnytyksen käynnistämisestä, koska minulla on radi. (Olen lukenut että mikäli on radi, saatetaan synnytys käynnistää viimeistään LA, jotta vauva ei kasvaisi liian isoksi)

Sain kuitenkin onnekseni kuulla, että mikäli raskausdiabetes on ruokavaliohoitoinen, ei synnytystä tarvitse käynnistää. Kaikin puolin olisi kuulema parasta, jos synnytys käynnistyisi itsekseen, ja tarvittaessa loppuvaiheen seurantaa kuitenkin tihennetään. 

 

Lopuksi katsottiin vielä minun verenpaine, paino ja pissa. Verenpaine ennallaan, paino oli noin -1 kg edelliseen neuvolakäyntiin ja pissa oli puhdas. Käynnillä meni noin 1h, ja oikein positiivinen kokemus jäi koko käynnistä 😊 Maaliskuun alussa seuraava neuvolakäynti, sitä odotellessa 😊

Neljäs neuvolakäynti

Meillä oli eilen rv 29+3 neljäs neuvolakäynti. Oltiin ajoissa paikalla, sillä ennen omaa vuoroamme kävin vessassa antamassa virtsanäytteen, kuten olin saanut ohjeeksi tehdä joka neuvolakäynnillä. Stiksasin näytteen itse testiliuskalla, ja katsoin näyttääkö testi virtsan glukoosin tai proteiinin olevan koholla. Olin saanut ohjeeksi, että mikäli yhtään epäilyttää, tulee näyte jättää hoitajan tarkistettavaksi. Ainakin WC:n valossa minusta näytti että proteiinit olisivat yhdellä plussalla, joten jätin näytteen nimeni kera vessan pienestä luukusta seinän toiselle puolelle hoitajan tarkistettavaksi.

Hoitajan kanssa käytiin ensiksi läpi meidän yleisiä kuulumisia ja vointeja. Ilokseni pystyin sanomaan, että vointi on ollut hyvä eikä ihmeempiä vaivoja ole vielä ilmennyt. Ainostaan lantion/häpyluun alueen kipuja on alkanut tulemaan, ja ne tuntuvat enimmäkseen yöllä asentoa vaihtaessa. Lisäksi harjoitussupistuksia on tuntunut enemmän, erityisesti kun olen esim. kävellyt tai touhunnut muuten vain reippaammin. Näistä hoitaja ei kuitenkaan ollut huolissaan, kunhan supistukset eivät ole kipeitä. Keskusteltiin sitten vielä minun verensokeriarvoista, jotka olivat olleet hyvää luokkaa, kuten hoitaja totesikin seurantavihkoa katsottuaan.

Sitten mitattiin minun verenpaine, paino ja hemoglobiini. Kotimittauksissahan minun verenpaineet on olleet ihan hyvää tasoa, neuvolakäyntiä edeltävänä iltana ne olivat 124/83, mutta jonkun "valkotakkisyndrooman" takia ne on aina terveydenhuollon mittauksissa korkeat. Niin olivat tälläkin kertaa neuvolassa (144/93), eivätkä ne siitä sen kummemmaksi muuttuneet toisellakaan mittauskerralla. Painoa on tullut ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen +3,6 kg mikä on minusta ihan kohtuullisesti tähän mennessä, kun tuota painoa ennestään jo on. Hemoglobiini oli katsottu viimeksi marraskuun neuvolakäynnillä ja se oli silloin 124, joten katsottiin tuo hb tällä käynnillä. Ja olihan  se laskenut 112, mutta hoitajan mukaan ei ole vielä tarvetta rautalisälle jos vain huolehdin että saan ruuasta tarpeeksi rautaa. (Tässä välissä hän kävi katsomassa myös sen minun pissanäytteen, ja hän tulkitsi sen kaikin puolin negatiiviseksi.)

Näiden mittausten jälkeen sain käydä pitkälleen, kun mitattiin sf-mitta ja kuunneltiin vauvan syke. Sf-mitta oli viime neuvolakäynnillä 24cm, joka meni silloin yläkäyrällä mutta hoitajan mukaan se on alkuun normaalia ja että yleensä lukema siitä tasoittuu. No, tällä kertaa mitta oli 29cm eli yläkäyrällä mennään edelleen. Näin ainakin ymmärsin että mikäli sf-mitta on sama tai enemmän kuin menossa olevat viikot, niin yläkäyrällä tai sen yläpuolella mennään. Hieman tuo nyt huolettaa sen takia, ettei vauveli olisi jo tässä vaiheessa kovin isoksi kasvamassa.. Toki nämä asiat riippuvat aina mm. mittaajasta ja mittaustekniikasta. Syke poitsulla oli ainakin hyvä,  muistaakseni 145-150. Hoitaja kyseli olenko tuntenut vauvan olevan jossain tietyssä asennossa vai liikkuuko hän vielä "ympyrää", mutta en osannut tähän muuta sanoa kuin että poikittain tuntuisi olevan kun potkut tuntuvat aina jommalla kummalla puolella kyljissä. Eikä hoitajakaan osannut mahan päältä tunnustelemalla kertoa vauvan asentoa, sanoi sen johtuvan siitä että hän on vielä niin pieni. Vauvan liikkeitä olen tosiaan alkanut hyvin tuntemaan, ja tähän liittyen saimme ohjeistuksen vauvan liikelaskennan serantaan. Mikäli siis huoli vauvan liikkeistä herää, tehdään liikelaskenta eli esim. sohvalla pötkötellessä kuulostellaan vauvan liikkeitä tunnin ajan. Tunnin aikana liikkeitä pitäisi tuntua vähintään 10, mutta mikäli määrä on vähemmän, tulee tällöin syödä jotain sokeripitoista tai/ja herätellä vauvaa ja jutella hänelle. Mikäli tämän jälkeen uudelleen toistettu liikelaskenta on alle 10 liikettä tunnissa, pitää käydä päivystyksessä.

Lopuksi tehtiin vielä isyyden tunnustaminen, joka oli ehkä tärkein asia tällä käynnillä. Hoitaja luki meille papereista mitä tämä isyyden tunnustaminen virallisesti tarkoittaa ja mikä merkitys sillä on isyyden tunnustavalle miehelle ja syntyvälle lapselle. Sitten laitettiin papereihin nimet, että mies tunnustaa isyytensä ja että minä "hyväksyn" sen. Samalla tehtiin lapsen yhteishuoltajuussopimus. Aika näppärää, sanoisinko. Ei tarvitse monessa paikassa käydä noiden asioiden tiimoilta, riitti että neuvolassa oli molemmilla henkkarit mukana niin onnistui nuo paperihommat.

Saatiin omat kopiot noista papereista ja sitten päästiin lähtemään. Käynti kesti noin 35min.

Vajaa parin viikon päästä minulla on radin vuoksi käynti äitiyspolilla diabeteskätilön luona. Tuolloin tehdään ilmeisesti painoarvio-uä, joka hieman jännittää. Seuraava neuvola varattiin noin kuukauden päähän.

Isyyspakkaus

Jo ennen raskautta törmäsin netissä raskausblogeja selaillessani aika suosittuun ilmiöön nimeltä isyyspakkaus. Kyseisen pakkauksen ideana siis on, että odottava äiti kokoaa puolisolleen äitiyspakkauksen tyyliin tavaroita tulevalle isälle ja vauvalle (mahdollisesti hieman humoristisempaan tyyliin kuin Kelan pakkauksessa 😄). Tyylejä pakkauksen toteutukseen on siis yhtä monta kuin on perheitäkin.

Vaikka äitiyspakkauksen sisältö onkin pääosin vauvalle suunnattu, niin ehkä pakkauksen nimestä johtuen sitä pidetään kuitenkin hieman enemmän äitien juttuna ja tämän vuoksi moni odottava äiti haluaa kasata puolisolleen isyyspakkauksen. (Vaikka nimestään ja sisällöstään huolimatta äityspakkaus on kuitenkin koko perheen etu, enkä itsekään perinteiden vaalijana olisi tasa-arvon tms. nimissä lähdössä pakkauksen nimeä vaihtamaan. Tästähän olikin jonkun aikaa sitten äänestys Kelan sivuilla, äitiyspakkaukselle sai ehdottaa uusia nimiä mutta kyllä itse olen ainakin sitä mieltä, että jos se on 80vuotta ollut äitiyspakkaus niin suottako tuota hyvää muuttamaan. Piste. Ja äitoyspakkauksenahan se kuitenkin sitten pysyi 😁)

Jokatapauksessa, sain idean isyyspakkaukseen jo aikoja sitten ja päätin, että jos meille joskus vauva suodaan niin aivan varmasti teen omalle miehelle isyyspakkauksen. Olen muutenkin semmoista sorttia, että tykkään tämmöisiä juttuja askarrella, joten ihan senkin takia halusin pakkauksen väsätä 😄 Kuten edellä kirjoitin, tyylejä pakkauksen toteuttamiseen on monia. Toiset keskittyvät selkeästi enemmän isän hemmoteluun, toiset pakkaukset on koottu huumorimielessä ja pilke silmäkulmassa. Itselläni ei ollut selkeää linjaa pakkauksen suhteen, vaan pyrin ostamaan pakkaukseen sellaisia(kin) juttuja, joita tulisimme jokatapauksessa hankkimaan (kuten talkit, sinkkivoiteet jne.). Isälle tarkoitettuja tuotteita ostin tarkoituksella hieman huumorimielellä (esim. vauvan omsitajan opas-kirjanen) 😊

Kruunasin pakkauksen "Kelan kirjeellä", eli netistä löytämieni mallien mukaisesti kirjoitin Wordilla kyseisen kirjeen, jonka sitten naamioin Kelan kirjekuoreen 😁 Kelalta tulleen kirjekuoren sain uusiokäytettyä näppärästi niin, että avasin sen lyhyeltä sivulta olevasta saumasta nätisti veitsellä, enkä tavanomaisesti repimällä. Hieman jouduin leikkaamaan itse tekemäni kirjeen reunaa kapeammaksi, jotta kirje mahtui kuoreen ja sain sauman liimattua ilman että tuhrin liimalla itse kirjettä. Lopputulos oli kuitenkin loistava, ja kirje näytti aivan avaamattomalta oikealta Kelan kirjeeltä 😁

Mieheni sai isyyspakkauksen tässä jokunen päivä sitten. Kelan kirje oli pöydällä odottamassa muiden postien päällä, ja meni aikaa ennenkuin mies tajusi että kirje oli hänelle tarkoitettu. Selvästi oli yllättynyt, että mitä Kela hänelle postia lähettää, kun minulle on Kelalta postia tullut senkin edestä 😁 Lopulta hän avasi kirjeen ja alkoi lukemaan sitä ääneen. Kovin oli yllättyneen kuuloinen tämmöisestä isyyspakkauksesta ja että tasa-arvon nimissä tämmöinen on hänelle myönnetty. Mutta kun hän luki eteenpäin kirjettä siihen kohtaan missä puhutaan pakkauksen toimittamispaikasta, hän alkoi ymmärtää, että kyseessä ei ollutkaan mikään virallinen juttu. Eikä minulla meinannut enää pitää pokka, kun meni niin täydestä 😂

Tämä kirjeidea oli loppujen lopuksi oikein mieluisa juttu, mies luki sen useaan kertaan läpi naurunkyyneleitä silmistä kuivaillen 😊 Sain kovasti kiitosta pakkauksesta, mies oli todella otettu ja yllättynyt kun olin tämmöisen jaksanut väsätä. Lisäksi ihmetteli, että mitenkä aikaavievää pakkauksen toteuttaminen on varmasti ollut. 

Paras kiitos oli kyllä nähdä, mitenkä mukava ja täydellinen yllätys tämmöinen pakkaus miehelle oli 💗

Vauvan tarvikkeita

Vauvan vaatteita

Vauvan pussilakanasetti

Hieman jotain myös tulevlle isälle :)

Isän oma paita