Venymäarvet

Ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta nimeltä venymisarvet. Raskausarviksikin niitä kutsutaan mutta tuntuu hölmöltä puhua niistä, koska en ole vielä raskaana.

Kun lopetin ehkäisyrenkaan käytön, minulle ilmestyi parissa kuukaudessa (alkuun ihan huomaamatta) vatsaan arpia. Ennestään minulla on venymäarpia reisien sisä-ja ulko syrjällä, mutta ne ovat haalenneet aikoja sitten. Mutta nyt sisäsyrjän arvet alkoivat helottaa punaisina. Äkkiseltään mieleen nousee ajatus nopeasta painonnousta (voin sen verran sanoa että ylimääräistä tästä vartalosta on löytynyt jo useamman vuoden ajan, BMI siinä 30-31 välillä). Mutta vaa'an mukaan paino ei ole noussut useaan kuukauteen, ainoastaan joitakin satoja grammoja viikossa mitä se nyt normaalistikin heittelee. Ja laihtunutkaan siis en ole 😀

Mielessä kävi että voiko hormooniehkäisyn lopettamisesta seurata sellaiset kehon hormonimuutokset, että se synnyttää venymäarpia? Samaan tapaan kuin teini-iän aiheuttamat hormonimuutokset?
Olen tässä nyt yrittänyt aktiivisemmin rasvata ihoani (olen siinäkin välillä aika huono), josko se auttaisi ettei arpia tulisi niin paljon. Mutta olen myös lukenut, että joidenkin ihmisten ihokudostyyppi vain on sellainen, että arpia syntyy. Taidan lukeutua kyseiseen ryhmään. Mutta vaikken arvista missään muodossa omassa kropassani voi sanoa pitäväni, mieluummin ottaisin ne ihanan asian, eli raskauden ja vauvan vuoksi.

Onko muillekin tullut arpia muun kuin raskauden takia? Mitenkä olette ehkäisseet venymä/raskausarpien syntyä, ja onko siitä ollut apua? 

Tässäpä kuva omasta arpivatsastani.

Hieman itsestäni

Olen hieman alle kolmekymppinen avovaimo, kihloissa pari vuotta itseäni nuoremman ihanan miehen kanssa. Olemme olleet nyt kutakuinkin kuusi vuotta yhdessä. Naimisiinmenosta emme ole vielä sen tarkemmin puhuneet, ehkä tässä viiden vuoden sisään olemme ajatelleet avioituvamme. Nautitaan kuitenkin vielä ihan rauhassa kihloissa olosta 😍 Perheeseemme kuuluu meidän lisäksi karvainen koiralapsemme 😊

Arki rullaa mukavasti, käymme molemmat töissä ja elämämme on jo siinä mielessä vakiintunutta, että vauvan sopisi tulla. Asumme vielä vuokralla, mutta oman kodin ostaminen on suuri haaveemme, jonka toivoisimme toteutuvan ennen vauvan syntymää. Pitäisi vaan löytää "se meidän koti" :) 

Suhteemme aivan ensi kuukausina tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja koska raskauden jatkuminen ei siinä elämänvaiheessa ollut mahdollista, tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys raskausviikolla 7-8. Vähintään kerran kuussa mietin, millainen tuosta lapsesta olisi tullut, tyttö vai poika, ja miten vanha hän nyt olisi. Vaikka tiedän että keskeytys oli tuolloin oikea vaihtoehto, en silti voi olla aika ajoin toivomatta, että sitä ei olisi tarvinnut tehdä ja toivon, että en joudu koskaan toiste samaa päätöstä tekemään.. Etenkin nyt kun vauvakuume on taas nostanut päätään, asia on ollut paljon mielessäni..

Miltä ajatus vauvasta ja ehkäisyn lopettamisesta sitten tuntuu? Päällimmäisenä tietysti ilo ja jännitys sitä kohtaan mitä elämä  tuo tullessaan. Koen että olen omalta osaltani ollut jo hyvän tovin valmis seuraavaan askeleeseen eli perheen perustamiseen. Kuitenkin näiden tunteiden jälkeen syntyykin uusi ajatus: pelko. Pelko, että entä jos en raskaudukaan. Pelko siitä, että vaikuttaako vuosia sitten tehty abortti raskautumiseen. Entä jos minussa on jotain vikaa? Pelko siitä, että osaanko hoitaa vauvaa? Meneekö kaikki hyvin? Ja entä jos ei menekään? 

Siitä huolimatta toiveikkuus, ilo ja jännitys ovat päällimmäiset tunteet. Meidän perheessämme on Pienelle Paikka Vapaana ♥

Vauvalle lupa tulla

Olen pikkutytöstä asti tiennyt haluavani jonain päivänä äidiksi.  Varsinaista vauvakuumetta minulla ei kuitenkaan ole ollut ennenkuin vasta pari vuotta sitten. Vakaa ja onnellinen parisuhde + muutenkin turvallinen elämäntilanne oli alkusysäys vauvakuumeelleni. Tuolloin mainitsin miehelleni  jälkikasvun hankkimisesta, mutta tuolloin hän "ei ollut valmis" tai hänen mielestään "ei ollut oikea hetki". (Mieheni on myös minua jokusen vuoden nuorempi, joten silläkin voi olla tekemistä asian kanssa.) Painostamalla ei saa aikaan muuta kuin mielipahaa, joko ei sitten toiselle osapuolelle niin myöhemmässä vaiheessa itselleen. Koska tahdoin (ja tahdon) lapsemme olevan haluttu, annoin asian tuolloin jäädä "muhimaan" mieheni mieleen.

Nyt viime kuukaisina vauvakuumeeni on taas kovasti nostanut päätään, jopa voimakkaampana kuin aiemmin. En tiedä, onko syy se että ikäni alkaa lähentelemään 30 vuotta vai se, että pienokaisia on tänä aikana tupsahdellut lähipiiriimme. Lisäksi minua kalvaa se pelko, ettei raskautuminen onnistukaan niin helposti.Vuosien hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi mennä pitkäänkin ennenkuin kierto kunnolla käynnistyy ja normalisoituu, enkä itse halua sen takia turhaan "jahkailla" tämän asian kanssa, kuten miehelle asiaa perustelin. Parempi on aloittaa nyt, niin huomaa sitten jos se raskautuminen ei onnistu, niin pääsee sitten tutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin tms. Mieheni taas kertoi, että häntä ei ole missään vaihessa, nyt tai aiemmin, huolettanut kuinka hän tai me lapsen kanssa pärjäisimme, vaan enemmänkin se kuinka pärjäisimme rahallisesti. Yhdessä tulimme siihen tulokseen, että kyllähän muutkin samanlaisissa elämäntilanteissa ihan meidän lähipiirissämmekin ja ylipäänsä näkyvät pärjäävän, joten miksei mekin?

Tänään siis juttelimme mieheni kanssa pitkään ja hartaasti, ja olimme molemmat sitä mieltä, että lopetan ensi kuussa ehkäisyrenkaan käytön ja vauvalle annetaan lupa tulla! :) "Tulee jos on tullakseen", puhuimme, mutta minä taidan olla kuitenkin salaa se "innokkaampi" osapuoli, heh. Ehkäisyrenkaan poisto on 9.3. Sen jälkeen tulevan tyhjennysvuodon jälkeen olisi suotavaa odottaa ensimmäisiä luonnollisia kuukautisia ennen yrityksen aloittamista. Saa nähdä, jaksaako odottaa sinne asti..

Aloitin tämän blogin, että saan purkaa omia ajatukisa ja tuntemuksia liittyen vauvakuumeeseen ja raskaustoivomuksiin.  Ja toimiihan blogi tavallaan myös kierto-ja (jossain vaiheessa) odotuspäiväkirjanakin 😊 Ja mistä sitä tietää, saattaahan näistä minunkin jutuista olla jollekin hyötyä vauvakuumeillessa.

Olen niin onnellinen!  💑 💕